22.9.2014

Pikkumustaa kynsillä ja maanantain riemua

Aloitetaan kynsillä. Näistä tuli heti mieleen pikkumusta. Nyt kun vielä keksisi jostain mukavat pirskeet näitä varten! Sopiva mekkokin olisi jo valmiina.

Kärjissä Models Ownin Black Swirl, leimaukset laatasta m64, Konadin mustalla leimauslakalla. Päällä glitterhileitä.





Ja sitten se viikon aloitus...


Aamu oli kaunis, kuulas ja aurinkoinen. Voisi sanoa, että näytti aivan täydelliseltä syyspäivältä. Ainakin siihen asti, kunnes lähdin kotoa yliopistolle. Olen ollut pari viikkoa kipeä ja vieläkin tuntui pientä lämpöä, mutta en voinut enää skippailla luentoja.

Perillä ostin ensi töikseni Cappuccinon. Höyryävän kuuman juoman kanssa suuntasin kohti luentosalia. Lopputulos oli se, että onnistuin läikyttämään juomasta puolet päälleni. 

Koska luokassa ei vielä ollut muita, soitin opiskelija-asuntosäätiölle pari puhelua, joiden aikana selvisi, että kukaan ei vielä tiedä milloin saan avaimen uuteen asuntooni. Olen siis muuttamassa kuun vaihteessa. Lisäksi selvisi, että häkkivarastoni on tyhjennetty puljun toimesta. Pienen sydänkohtauksen ja lisäselvittelyn jälkeen minulle kerrottiin, että tavarat on vielä mahdollista saada takaisin, hienoa. Saatoin siis hengähtää ja todeta, että lopun cappuccinon jäähtyneen.


Hermoiltuani vielä hetken tavaroiden kohtaloa, tajusin olevani yhä yksin luentosalissa. Mitä ilmeisimmin luento oli peruttu ja tieto ei ollut (taaskaan) välittynyt minulle asti. Kello oli 13:20 ja yliopiston ilmainen bussivuoro menisi vasta 17:00. Olin jumissa väärällä puolella kaupunkia. Kipeänä ja korkkarit jalassa en halunnut lenkkeillä kotiin.

ATK-luokassa sain selvitettyä paikallisbussin liikenteen ja lähdin bussipysäkkiä kohti. Pian tajusin olevani väärällä pysäkillä. Bussi tulisi kolmen minuutin kuluttua. Ryntäsin toiselle pysäkille. Ja sitten tajusin tarkistaa oikean pysäkin puhelimestani, vain huomatakseni, että olin alun perin ollut oikeassa paikassa. Nyt juoksin takaisin ensimmäiselle pysäkille. Ihmeen kaupalla ehdin bussiin.


Päätepysäkki oli keskustassa. Hyppäsin bussin rappusilta maahan ja kompastuin ja taitoin nilkkani. Laskeuduin niin vauhdilla, että edessä oleva mummo oli jäädä alle. Onneksi kummallekaan ei lopulta käynyt säikähdystä pahemmin. Ja bussilastillinen ihmisiä sai hieman viihdykettä.

Kotimatkalla pysähdyin pariin kauppaan ja ostin lohdutukseksi suklaata, hameen ja kahdet kengät. Kyllä, tänään shoppaillu todellakin helpotti oloa! Siitä suklaasta nyt puhumattakaan.


Toivottavasti teillä muilla oli onnistuneempi maanantai!

2 kommenttia:

Kommentit ovat tervetulleita! :)